3. adventtisunnuntai 1992

Saarna Karttulan kirkossa 13.12.1992


Matt. 11: 2-10

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa  kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." 

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: -- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.


Tänään meitä kaikkia kutsutaan tietöihin. Onhan päivän aiheena Valmistakaa tie Herralle.

Kun Jeesus tuli tähän maailmaan, hänen edellään kulki Johannes Kastaja. Hän teki tietä Jeesukselle. Tuo tie ei ollut mikään näkyvä ura maastossa, vaan kysymys oli tiestä ihmisten sydämiin.

Nyt tuo tienraivaaja oli inhimillisesti katsoen elämänsä alimmassa kohdassa. Johannes Kastaja oli pantu vankilaan, sillä hän oli joidenkin mielestä tehnyt tuota tienvalmistustyötä taitamattomasti. Nyt hän tuolta vankilasta lähetti sanan Jeesukselle: “Oletko sinä se, jonka piti tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus lähetti Johannekselle viestin: "Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju."

Tienraivaajan osa ei ole helppo. Voi tulla vaikeuksia ihmisten taholta ja omasta sydämestä. Mutta Jeesus tahtoo rohkaista Johannes Kastajaa ja jokaista tientekijää. Hän kehottaa katsomaan sitä, mitä hän tekee: Hän antaa sokeille näön, puhdistaa spitaaliset, saa kuurot kuulemaan, herättää kuolleita, julistaa ilosanomaa köyhille ja julistaa autuaiksi kaikki, jotka eivät loukkaannu häneen eivätkä torju häntä.

Rakkaat ystävät! Miten me voisimme tehdä tietä Jeesukselle? 

Ensiksikin tientekijä tarvitsee oikeat työkalut ja ohjeet työhön. Raamattu antaa meille selvät työkalut ja ohjeet, kun se sanoo: “Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä.” Meille annetaan työkaluiksi Jumalan sana ja ohjeeksi Jeesuksen nimi. Näillä työkaluilla ja ohjeilla tehdään työtä Jumalan valtakunnassa. 

Jokainen äiti ja isä on kutsuttu näillä työkaluilla tekemään työtä oman perheväkensä keskuudessa. Kastehetkellä tämä asia ilmenee näin vanhemmille ja kummeille: “Tämän pienokaisen kaste velvoittaa teitä yhdessä seurakunnan kanssa huolehtimaan hänen kristillisestä kasvatuksestaan.”

Tientekijä on jokainen pyhäkoulunopettaja, jokainen seurakunnan työntekijä ja jokainen vastuuta kantava seurakunnan jäsen. Lähetystyöntekijät, nimikkolähettimme, valmistavat Jumalan sanalla ja Jeesuksen nimessä tietä ihmisten sydämiin.

Miksi tien tekeminen on näin tärkeä asia? Siksi, että voisimme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Voisimme uskoa, että Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Voisimme uskoa, että “niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

On siis kysymys meidän iankaikkisesta kohtalostamme.

Siksi tarvitaan myös tänä päivänä johanneksia, sanansaattajia, jotka raivaavat tietä Jeesukselle ihmisten sydämiin. Jeesus lupaa, että joka ottaa hänet vastaan niin kuin lapsi, hän pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan.