Saarna Syvänniemen kirkossa 11.12.1983
1. vuosikerta
Matt. 11: 2-10
Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
Kulkiessaan tämän maan päällä Jeesus paransi ja opetti. Sokeat saivat näkönsä, rammat kävelivät, pitaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat, kuolleet heräsivät ja köyhät saivat kuulla evankeliumin, ilosanoman. Jokainen Jeesusta tarvitseva sai avun, ja tämä apu annetaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen vielä tänä päivänä. Jeesuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä, ja tämän työn välikäsinä ovat Jeesukseen uskovat ihmiset. He ovat niitä, joilla on luottamus Taivaan Isän rajattomiin mahdollisuuksiin.
Sellainen ihminen oli Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä ja tienraivaaja. Hänestä profeetta oli ennustanut: “Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tien sinun eteesi.”
Mutta nyt oli Johannes Kastaja voimallisen julistuksensa vuoksi pantu vankilaan, ja siellä hän kuuli Kristuksen teoista. Epäusko vaivasi häntä. Hän varmaan ajatteli, että jos tuo mies on Messias, hän kyllä vapauttaisi hänet vankilasta. Hän lähettää opetuslapsensa kysymään suoraan Jeesukselta, oliko tämä Messias, “se tuleva”, vai pitikö odottaa jotakuta toista.
Johannes Kastajan kysymys antaa Jeesukselle tilaisuuden todistaa itsestään. Profeettojen ennustamat ihmeet ovat alkaneet toteutua. Ne ovat merkkinä aikojen toteutumisesta.
Epäilevälle Johannekselle kerrottiin Kristuksen teot: “Menkää ja kertokaa!” Ja he tottelivat ja veivät epäilevälle toivon sanoman: “Sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.”
Yhä Jeesus kulkee keskellämme ja tekee samoja tekoja. Hän parantaa ja opettaa, hän pelastaa. Ennen taivaaseenastumistaan hän lupasi olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti, siis myös tänään, ja nimenomaan juuri tänään ja tällä hetkellä. Sanansa kautta hän nytkin parantaa sokeita, rampoja, kuuroja, kaikenlaisten sairauksien vaivaamia, herättää kuolleita ja julistaa ilosanomaa hengellisesti köyhille, murheellisille, hiljaisille, vanhurskautta ikävöiville, laupiaille, puhdassydämisille, rauhantekijöille ja vainotuille.
Sanan kautta Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Kristus sanoi ja teki. Tämä on testamentti meille, kun hän sanoi: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä suuria tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä.” “Joka uskoo minuun”, sanoo Jeesus. Siinä on avain niihin tekoihin, joita Kristus tekee.
Mutta onko meillä uskoa?
Jeesus joutui sanomaan kerran opetuslapsilleen: “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, te voisitte sanoa tuolle vuorelle: ‘heittäydy mereen!’ Ja se heittäytyisi.”
Kun opetuslapset havaitsivat oman uskottomuutensa, he pyysivät: “Herra, lisää meille uskoa.”
Syy siihen, että niin vähän ympärillämme näemme Kristuksen tekoja, on uskon puute. Se on kaikkein pahin puute, sillä silloin sairaudet pahenevat ja ihmiset kulkevat kolkkoa iankaikkista kuolemaa kohti. Sokeat jäävät sokeuteensa, rammat liikkumattomiksi, pitaaliset saastaisiksi, kuurot hiljaisuuteensa kuulemattomiksi, kuolleet hautoihinsa eivätkä köyhät kuule hyvää sanomaa.
Mennään nyt, me uskottomat, kaikki yhdessä Jeesuksen seimen luo, pysähdytään sinne ja veisataan siioninvirsi 9:
1. Nyt kokoon vanhat, nuoret joutukaamme,
toisemme seimen luona kohdatkaamme.
Jos jollakin on kanne toista vastaan,
hän täällä armahtaa voi ainoastaan.
2. Yhdessä ylistystä veisatkaamme
ja seimen lasta apuun huutakaamme.
Näin riemuitkaamme niinkuin lapsukaiset,
suo lapsi meille lahjat jumalaiset.
3. Nyt kuollut herää, köyhäkin on vauras,
vahvistuu toivottoman toivo hauras.
Saa rampa jättää sauvan tarpeetonna
ja murheellinen olla murheetonna.
4. Jo kuulee kuuro, näkee sokeakin,
ja vapaus on kahlevangillakin.
Myös mykkä puhuu, raihnas jättää vaivan,
on pitalinenkin nyt puhdas aivan.
5. Rakkaamme, Jeesus-lapsi, iloitsemme,
kun suloisuuttasi näin katselemme.
Vaan kyynel pyrkii hiljaa luomen alta
vuotamaan juroltakin katsojalta.
6. Näin veisatkaamme kanssa enkeleiden:
Sinulle kiitos, apu langenneiden.
On ääni heikko, hidas sydämemme,
siis tulkoon Lapsi itse virreksemme.
Niin Herra, lisää meillekin uskoa!