Saarna Karttulan kirkossa äitienpäivänä 13.5.1984
2. Moos. 20: 12
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Neljäs käsky on kaikille tuttu.
Usein koemme käskyt elämäämme rajoittaviksi ja onnemme esteeksi. Ne ovat kuitenkin hyviä Jumalan asettamia liikennemerkkejä meille ihmisille. Vain niitä noudattamalla voimme turvallisesti kulkea päämääräämme kohti.
Tämäkin neljäs käsky on Jumalan antama lahja ja mahdollisuus rikkaaseen elämään. Se on ensimmäinen käsky, jota seuraa menestymisen ja pitkän iän lupaus.
Yleensä ihminen toivoo täällä maailmassa juuri onnea ja pitkää ikää. Neljännessä käskyssä on onnen avaimet. Ne löytyvät siis Jumalan sanasta ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen yhteydestä.
Kun tämän ymmärrämme, voimme sanoa, kuten psalmin kirjoittaja: “Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.”
Ken on kerrankin elämässään tuntenut ja kokenut Jumalan läsnäolon, pyrkii siihen aina uudestaan. Jumalaa lähelle pääsemme kuulemalla hänen sanaansa ja noudattamalla sitä. onhan kirjoitettu: “Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.”
Nyt olemme kuulleet Jumalan sanana neljännen käskyn, kehotuksen vanhempien kunnioittamiseen. Se sopii hyvin näin äitienpäivänä. Äiti luo kodin hengen. Hän vastaa usein pääosiltaan lasten kristillisestä kasvatuksesta. Hän tekee monia sekä näkyviä että näkymättömiä tehtäviä kodissa.
Muistammeko kiittää äitiämme kaikesta, mitä hän on meidän eteemme ja hyväksemme tehnyt?
Paras kiitos äidillemme on, että noudatamme neljättä käskyä. Luther opettaa: “Vanhemmat ovat meille Jumalan lahja. Vaikka he olisivatkin halpa-arvoisia, köyhiä, raihnaisia ja äreitä, he kuitenkin ovat Jumalan antamia. Elämänsä tai virheittensä takia älkööt he menettäkö heille kuuluvaa kunnioitusta.”
Jos tahdomme noudattaa yhtä Jumalan käskyä, kaikki käskyt tulevat meille rakkaiksi ja kalliiksi. Mutta jos yhtäkin käskyä halveksien tahallaan rikomme, ne kaikki tulevat rikotuiksi.
Tänään, toukokuun toisena sunnuntaina, vietämme myös 2. rukouspäivää, joka on omistettu Suomen nuorisolle. Tarkoitus on, että me vanhempi väki, äidit, isät ja kasvattajat, kantaisimme esirukouksen käsivarsin nousevaa polvea Kristuksen armoistuimen eteen. Saamme luottaa siihen, että rukouksen ja kyynelten lapset eivät joudu hukkaan. Saamme pyytää, että he kulkisivat Jumalan käskyjen viitoittamaa tietä ja että heille selviäisi, että vanhempien kunnioittaminen avaa heille tien onneen ja menestykseen täällä maailmassa.
Mutta tärkeintä on, että Suomen nuoriso pääsisi Jumalan sanan kautta tuntemaan sen Vapahtajan, joka on meidän puolestamme kuollut ja meidän syntimme sovittanut.
Aamen.