Saarna Karttulan kirkossa 15.1.1984
Joh. 2: 1-11
Kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä". Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut." Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää".
Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut-mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen-kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."
Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus, kotien Herra.
Meillä jokaisella on koti. Tässä maailmassa on myös miljoonia kodittomia ihmisiä. Heitä sanotaan pakolaisiksi. Mutta meillä on koti. Aamulla lähdimme kodista tänne kirkkoon ja kohta jälleen palaamme sinne. Kodissamme käy silloin tällöin vieraita. Tarjoamme usein vieraille kahvia ja keskustelemme heidän kanssaan. Virrenkin voimme veisata. Vieraat tulevat ja menevät ajallaan.
Millaisia ovat kotimme? Kuka on kotiemme herra? Tänään saimme tekstissämme katsahtaa kotiin, joka oli Galilean Kaanassa. Siis hyvin kaukana täältä sekä ajallisesti että paikallisesti. Kaanan kylä sijaitsi Jeesuksen aikana noin 15 km pohjoiseen Jeesuksen kotikaupungista Nasaretista.
Jeesus opetuslapsineen oli kutsuttu hääjuhlaan. Myös Jeesuksen äiti oli siellä. Maan tavan mukaan häissä tarjottiin viiniä. Mutta nyt viini oli loppunut kesken juhlan. Jeesuksen äiti sanoi lyhyesti, mutta selvästi: “Heillä ei ole viiniä.” Äiti Maria ilmaisi näin Jeesukselle kodin puutteen, sillä hän tiesi, että Jeesus voisi auttaa. Palvelijoille hän sanoi: “Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”
Näin yksinkertaista on sydämen rukous: “Heillä ei ole viiniä.” Saamme kertoa Jeesukselle, mitä meiltä puuttuu.
Jeesus auttoi tuota hääkotia. Ihme tapahtui: vesi muuttui viiniksi. Kodin kunnia oli pelastettu. Mutta tuolla Jeesuksen ihmeteolla oli syvällisempikin merkitys. Tekstimme sanoo: “Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.”
Hääkodissa tapahtunut ihme oli ensimmäinen julkinen osoitus Jeesuksen jumalallisesta voimasta. Hänen opetuslapsensa uskoivat hänen todella olevan Messias.
Tänäkin päivänä Jeesus voi vierailla kodissamme ja jopa tulla kotiemme jokapäiväiseksi asukkaaksi. Mutta hän tulee yhdellä ehdolla: hänet täytyy kutsua. Eräässä virressä sanotaan: “Ei sairaan sijaa karta hän, ei terveen ilopöytää. Luo sielun köyhän, etsivän hän aina tiensä löytää. Myös häihin, surutaloihin hän käy, tää vieras rakkahin, jos kutsutaan vain sinne.”
Jeesusta voi pyytää sekä kotiin että sydämeen. Näin onkin, että siellä, missä Jeesus on sydämessä, siellä hän on myös kodissa, koulussa, matkoilla, kaikkialla. Hän itse on luvannut, että missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään, siellä hän on heidän keskellänsä. Ja hän on meidän kanssamme maailman loppuun asti.
Varsinkin nuori ihminen usein ajattelee, että Jeesus on hänen ilonsa pilaaja. Nuorena ihminen pelkää, että Jeesus ja hänen seuransa rajoittaa hänen elämäänsä. Kerrotaan eräästä tämän ajan nuoresta, jonka päämäärä oli iloinen ja suruton elämä. Pääasia oli, että hänellä oli hauskaa. Hän etsi onneaan ulkomailta useista maista. Italiassa häneen iski vaatemania. Oli tärkeää omistaa valtaisa määrä hienoja muotivaatteita. Ystäviä oli kerättävä ympärille ja käytävä usein tansseissa ja ravintoloissa. Toisaalta oli hauskaa, mutta pohjimmiltaan yksinäistä ja tyhjänpäiväistä.
Ihmeellisesti Jumala kuljetti tätä tuhlaajatyttöä. Elämässä seurasi sitten avoliitto ja sen tuskallinen purkautuminen. Yksinhuoltajana pienen sairaan lapsen kanssa hän yritti tulla toimeen. Tuskissaan hän rukoili eräänä vaikeana yönä: “Jos parannat Tonin, lupaan mennä kirkkoon kiittämään.” Toni parani, mutta kiitos unohtui ja poika sairastui uudelleen. Nyt hän uudisti lupauksensa ja meni kirkkoon. Tähän asti hän oli aina kaukaa kiertänyt kirkot. Ei edes Italiassa hän ollut käynyt katsomassa kirkkojen hienoja maalauksia. Nyt hän polvistui kirkossa ja avasi sydämensä ovet Jeesukselle Kristukselle. “Siitä alkoi minun varsinainen elämäni”, hän sanoo, ja jatkaa: “Olin äärettömän iloinen. Se oli aitoa iloa.”
Kun Jeesus pääsee sydämen Herraksi, hänestä tulee myös kodin Herra. “Katso, minä seison ovella ja kolkutan”, sanoo Jeesus.
Jokaisella on joku herra. Kuka on sinun herrasi? Ensimmäinen käsky sanoo: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.”
Jeesus tahtoo läsnäolollaan ja anteeksiantamuksellaan tuoda meille todellisen ilon. Siinä ilossa on jo esimakua siitä täydellisestä onnesta, joka annetaan meille taivaassa.