Saarna Karttulan kirkossa 24.9.1989
3. vuosikerta
Mark. 10. 17-27
Jeesuksen mennessä sieltä tielle juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua". Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"
Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".
Tämän sunnuntain aihe on Elämämme kallein asia.
Jo rippikoulussa meille on opetettu, että Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.
Seurakunnassa tämä elämämme kallein asia on jatkuvasti esillä, ja sen esillä pitäminen on annettu juuri seurakunnalle. On pidettävä huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.
Tätä elämän kalleinta asiaa kysyi tekstimme rikas nuorukainen. Kerrotaan, että hän ihan juoksi Jeesuksen luokse. Hän polvistui Jeesuksen eteen ja kysyi pääsyä iankaikkiseen elämään. Mutta eräs pieni yksityiskohta meitä vähän askarruttaa. Hän käytti puhuttelusanana ilmaisua: 'hyvä opettaja'. Mutta Jeesus nuhtelee häntä tästä ja sanoo: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” Sana 'hyvä' oli juutalaisten keskuudessa määre, joka annettiin vain Jumalalle. Se tarkoitti Jumalan armahtavaisuutta ihmislapsia kohtaan.
Kun Jeesus ei hyväksynyt itselleen hyvä-sanaa, se tarkoittaa, että hän ei tahdo omia itselleen Isälle kuuluvaa kunniaa. Vaikka hän tekeekin sitä, mikä kuuluu yksin Jumalalle, se johtuu siitä, että Isä on antanut hänelle on annettu kaiken vallan. Hän on opettaja, rabbi, Jumalan Poika, mutta Isä on häntä suurempi.
Nuorukaisen kysymys ‘mitä minun pitää tekemän, että minä ja iankaikkisen elämän perisin?’, on hyvä kysymys. Onhan kysymys elämän tiestä ja sillä vaeltamisesta. Mutta tuossa kysymyksessä on yksi vaara, ja Jeesus, joka on tarkka joka asiassa, ymmärsi tuon vaaran. Se on siinä, että painotamme sanoja ‘mitä minun, että minä’. Jeesus antoi kysyjälle suoran vastauksen. Ensiksi hän viittasi käskyihin. Mutta lain tie ei ole pelastuksen tie. Siksi Jeesus jatkaa. Hän käskee luopua omaisuudesta, myydä se ja antaa rahat köyhille. Ja sitten: “Tule ja seuraa minua.”
Kun rikas nuorukainen katsoi itseensä, omaisuuteensa ja omiin mahdollisuuksiinsa, hän joutui epätoivoon, synkistyi ja tuli murheelliseksi, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Vaikka hän oli tähän asti vaeltanut hyvin ja hurskaasti käskyjä noudattaen, hän oli koonnut aarteita vain tänne maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaavat, varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Nyt hän oli joutunut elämässään ratkaisun paikalle. Hänen edessään oli kuoleman tie ja elämän tie. Jeesus olisi tahtonut kulkea yhdessä hänen kanssaan, mutta hän lähti pois. Opetuslapset olivat ymmällä: kuka sitten voi pelastua?
Rakkaat ystävät! Meidän on helppo arvostella rikasta nuorukaista, mutta olemme itsekin joka hetki vaarassa lähteä omille teillemme. Ainoa tarpeellinen viime kädessä on Jeesuksen seuraaminen. Hän on tie, totuus ja elämä. Jeesuksella yksin on ja iankaikkisen elämän sanat.
Jeesuksen seurassa ei tarvita meidän suurta minäämme, vaan se jää sivuun. Päätekijäksi ja pääasiaksi, todelliseksi elämämme kalleimmaksi asiaksi tulee Jeesus Kristus. Hän on tie myös Isän luokse, sillä Jeesus sanoo: “Ei kukaan voi tulla Isän tykö muuten, kuin minun kauttani.” Tänään Jeesus sanoo sinulle ja minulle: “Tule ja seuraa minua!” Ei katsota nyt omia mahdollisuuksia, sillä niitä ei ole, ja jos olisi, juuri ne erottaisivat meidät hänestä. Kun hän kutsuu, hän antaa armon ja voiman. Hän vastaa kaikesta. Pelastuminen on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Tartutaan mekin kiinni tähän mahdollisuuteen.