Saarna Karttulan kirkossa 14.9.1986
3. vuosikerta
Joh. 5: 19-21
Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.”
Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus antaa elämää.
Jumala on elämän lähde. Luotujen olentojen elinvoima on lähtöisin Jumalan luomistyöstä. Erityisesti tämä koskee Jumalan kuvaksi luotujen ihmisten elinvoimaa.
Raamattu kertoo, kuinka Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin elämän hengen, niin että hänestä tuli elävä sielu.
Elämä on siis Jumalan antama lahja. Jumala on elämän valtias. Hän kuolettaa ja tekee eläväksi. Kun sanomme, että elämä on syntynyt Jumalan luomistyön vaikutuksesta, tämä tarkoittaa niin näkyvää kuin myös näkymätöntä todellisuutta.
Elämä ei tule meistä, vaan Jumalan eläväksi tekevästä Hengestä. Jumalan oikeutta meihin ja meidän elämäämme kuvaa Psalmin sana: “Sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun jälleen.” (Ps.104: 29) Elämä voidaan säilyttää vain Jumalan armosta.
Elämän vastakohta on kuolema. Jumalanpalveluksemme alussa meille sanottiin: “Kristus Jeesus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden.”
Kun Raamattu puhuu elämästä ja kuolemasta, se useimmiten tarkoittaa suuria kokonaisuuksia. Kuolema on laajasti ottaen iankaikkista kuolemaa eli lopullista eroa Jumalasta, ja elämä iankaikkista elämää, eli ainaista olemista Jumalan luona. Tätä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi: “Minä olen tullut, että teillä olisi elämä.” Hän itse edustaa elämää ja kaikissa toimissaan toi näkyviin elämän ja sen antamat mahdollisuudet. Hänellä on valta kuolemankin ylitse. Hän herätti sanallaan ja voimallaan kerran Nainin lesken pojan ja jo kolme päivää haudassa olleen Lasaruksen.
Sana sanoo, että kerran tulee hetki, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja nousevat kuolleista, toiset iankaikkiseen elämään, toiset iankaikkiseen kuolemaan.
Tämän sunnuntain tekstissä Jeesus sanoo: “Sillä niin kuin Isä herättää kuolleet ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.”
Siellä, missä Jeesus liikkuu, ovat elämän voimat vaikuttamassa. Jeesus antaa meidän elämäämme uutta toivoa ja uutta elämää. Sairauden ja kuoleman pelon keskelle tulee hän, joka sanoo: “Älä pelkää, minä olen Elämä.” Kaikissa elämän vaiheissa, sodassa ja rauhassa, Jeesus antaa meille elämää.
Hän antaa elämää teille, sotaveteraanit ja sotainvalidit, joilla tänään on juhlapäivä. Kerran te lähditte liikkeelle isänmaamme elämän puolesta ja saitte suurin uhrauksin voiton, sellaisen voiton, että meillä on vapaa isänmaa, ja saamme vetää salkoihimme siniristilipun.
Monet kaatuivat isänmaan elämän puolesta, mutta me näemme, että se uhri kannatti ja kantaa kaunista hedelmää.
Myös Kristus kaatui taistellessaan meidän elämämme puolesta. Mutta se uhri Golgatalla kannatti ja kantaa nyt kaunista hedelmää koko maailmassa.
Rakkaat ystävät! Kantaako Kristuksen uhri hedelmää myös meidän elämässämme? Voimmeko sanoa kuten Paavali: “Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto!”?
Kristuksessa ei ole kuolemaa eikä kadotusta. Kuolemakin palvelee elämää. Se siirtää meidät tästä maailmasta Kristuksen kirkkauden valtakuntaan. Siinä valtakunnassa Kristus on näkyvä kuningas. Siellä usko muuttuu näkemiseksi, toivo täyttyy ja rakkaus tulee täydelliseksi. Siellä ei ole enää kuolemaa, siellä on vain sitä elämää, jonka Jeesus antaa.