Saarna Karttulan kirkossa 3.9.1989
3. vuosikerta
Matt. 6: 19-24
Jeesus sanoi: “Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.”
Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta. Siinä Jeesus varoittaa meitä aarteiden kokoamisesta tämän maan päälle. Aarteiden kokoamisessa tulee näkyviin huomisen murhe. Täällä maailmassa koi syö vaatteitamme, ruoste raiskaa ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Hetkessä voi tuli tuhota tuhkaksi kauneimmatkin rakennelmamme.
Oikea aarteiden kokoamispaikka on taivas. Siellä ovat aarteet tallessa. Sinne eivät ylety tämän maailman viholliset.
Jeesus yhdistää aarteet ja sydämen. Missä aarteesi on, siellä on sinun sydämesi, eli aarre sitoo sydämen. Ihmisellä ei voi olla kahta aarretta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että sydän valitsee aarteensa.
Luonnostaan ihminen valitsee aarteensa täältä maan päältä. Hän valitsee sen, mikä näkyy. Monen aarre on tämän maailman rikkaus, eli mammona. Ihmiset juoksevat elintason perässä. Sydämen aarre on näissä ajallisissa.
Apostoli Paavali opettaa, että näkyväiset aarteet ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Emme voi samalla kertaa palvella ajallisia ja iankaikkisia, emme näkyväisiä ja näkymättömiä. Emme voi palvella kahta herraa. Jokaisella ihmisellä on vain yksi isäntä, jota hän kuulee ja tottelee. Uskonpuhdistajamme Martti Luther on opettanut tästä asiasta näin: “Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä oikean Jumalan että epäjumalan.”
Tämän sunnuntain aiheena on Hyvä osa. Joudumme valinnan eteen. Kumman valitsemme, hyvän osan vai huonon osan. Huonon osan valitsee se, joka kiinnittää sydämensä ajallisiin, eli palvelee mammonaa.
Eräässä virressä kehotetaan: “Oi ihminen, valitse parhain, tuo sydämes Herralle varhain. Se Hänelle tuo kokonaan.”
Jeesus sanoi kerran Jumalan sanaa kuuntelevalle Marialle: “Maria on valinnut hyvän osan.”
Jeesuksen luona on hyvä osa. Se on sitä jo nyt täällä ajassa ja kerran iankaikkisesti taivaassa.
Jeesuksen luona, Jumalan sanasta löytyvät ne taivaalliset aarteet, joita ei koi syö eikä ruoste raiskaa ja joita varkaat eivät murtaudu varastamaan.
Rakkaat ystävät! Tänään vietämme vanhusten kirkkopyhää. Oli hyvä, että pääsit kirkkoon tänä päivänä. Saamme kuulla ja kätkeä Jumalan sanaa. Tie on auki alttarille asti pyhään pöytään, jossa Kristus itse palvelee meitä. Pyhä Henki tekee kaiken eläväksi läsnäolollaan. Nämä ovat niitä taivaallisia aarteita, joita kannattaa koota niin paljon kuin vielä ehtii.
Paras aarteemme on itse Jeesus Kristus. Jos hän on täällä ajassa aarteena, hän on sitä taivaassa iankaikkisesti. Siksi ne, joilla on tämä näkymätön aarre, kaipaavat päästä sitä näkemään. Sydämessä on ikävä taivaaseen. Sillä missä on sinun aarteesi, siellä on sinun sydämesi.
Hyvän osan on valinnut se, joka Jumalan armosta on saanut valita Jeesuksen Kristuksen. Sitä valintaa ei tarvitse koskaan katua. Moni viimeisenä päivänä katuu sitä, ettei täällä ajassa osannut tehdä oikeaa valintaa. Aarre oli täällä, ja tänne se jäi. Taivaalliset aarteet olivat unohtuneet.
Siksi: “Oi ihminen, valitse parhain, tuo sydämes Herralle varhain. Se Hänelle tuo kokonaan.”