Saarna Karttulan kirkossa 23.9.1990
1. Tim. 4: 4-5
Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.
Tänään meillä on kiitospäivä. Monet asiat tänään kehottavat meitä kiitokseen. On syytä kiittää sekä ajallisista että iankaikkisista, näkyväisistä ja näkymättömistä lahjoista.
Eräs näkyvä lahja tänä syksynä on hyvä sato, jonka tuotteita on tuotu tänne kirkkoonkin. Syvä kiitollisuus kaikkien hyvien lahjojen antajaa, Jumalaa, kohtaan kohoaa sydämestämme.
Usein olemme täällä kirkossa yhteisessä esirukouksessa pyytäneet suotuisia ilmoja. Jumala on kuullut rukouksemme ja siitä me tänään kiitämme ja ylistämme. Kehottaahan psalmitekstikin: “Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.” Näin me annamme kunnian Herralle, ja Herra sanoo: “Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua.”
Kaikki se, mitä Jumala on meille antanut, on hyvää ja kiitoksella vastaanotettavaa. “Mikään Jumalan luoma ei ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan”, sanoo apostoli Paavali tekstissämme nuorelle Timoteukselle. Hän kertoo myös syyn, miksi näin on. “Sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.”
Tämän vuoden hyvän sadon saatuamme olemme nyt tulleet tekemään näin, eli pyhittämään sadon Jumalan sanalla ja rukouksella. On totisesti kohtuullista, oikein ja autuaallista, että me aina ja kaikkialla kiitämme ja ylistämme Jumalan armoa ja syvyyttä meitä ihmisiä kohtaan.
Mutta nyt, kun näin kiittäen katselemme Jumalan hyvyyttä, on hyvä muistaa, että Jumalan hyvyyden tarkoituksena on vetää meitä parannukseen. Kun Saarijärven Paavo sai hyvän sadon, hän sanoi vaimolleen: “Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla.” Hän siltä istumalta - tuntiessaan kiitollisena Jumalan hyvyyden - pyysi päästä parannuksen tielle. Se näkyi käytännössä näin: haluna auttaa hätään joutunutta lähimmäistään.
Kristinopin mukaan parannus on jokapäiväistä syntien tunnustamista ja synninpäästön vastaanottamista. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan vie meidät armoistuimen eteen pyytämään anteeksi ja saamaan anteeksi. Sana kehottaa meitä käymään uskalluksella armoistuimen eteen, että löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Tuossa paikassa Kristus pesee meitä pyhällä kalliilla verellään kaikista synneistämme, ja saamme jatkaa matkaa valkeudessa.
Tämä anteeksiantamisen lahja on näkymätön, iankaikkinen aarre. Se tulee kaikkein selvimmin esille kirkkomme sakramenteissa: kasteessa ja ehtoollisessa.
Rakkaat ystävät! Ymmärrämmekö me, että Jumala hyvillä lahjoillaan kutsuu meitäkin parannuksen tielle? Se tie on sittenkin oikea ja turvallinen tie, sillä se tie vie perille siihen kiitokseen ja ylistykseen, joka kaikuu taivaassa iankaikkisesti.