Saarna Karttulan kirkossa 21.8.1988
2. vuosikerta
Matt. 12: 33-37
Jeesus sanoi fariseuksille: “Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Viime sunnuntaina oli tarkastelun kohteena oma itsemme. Pyrimme Jumalan sanan valossa näkemään, millaisia olemme. Pyysimme Parhaan Opettajan johdolla tuntea itseämme. Tänä sunnuntaina on tarkastelun aiheena puheemme.
Sanat ovat elämässä tärkeitä. Niiden avulla rakennamme sillan toiseen ihmiseen. Sanoilla ilmaisemme itsemme elämän syvimmillä tasoilla. Sanoilla tulkitsemme pelkojamme, toiveitamme, ilojamme ja surujamme. Jälleen on Jeesus, paras opettajamme, meitä opettamassa.
Tämän päivän tekstissä Jeesus vertaa ihmistä puuhun. Puu tuottaa joko hyviä tai pahoja hedelmiä. Millainen puu sellaiset ovat hedelmät, sillä hedelmästä puu tunnetaan. Puheen laatu paljastaa ihmisen. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä ja paha puu pahoja. Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Se, mitä me sanoillamme tuomme esiin, ei siis tule suusta, vaan sydämestä. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
Kieli, jolla me puheen saamme aikaan, voi tahrata koko ruumiin. Apostoli Jaakob opettaa, että kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaiseksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.
Juuri tästä epäkohdasta apostoli varoittaa meitä. "Näin ei saa olla, veljeni." Ja sitten hän kysyy hyvin yksinkertaisen kysymyksen: “Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Ja vielä hän muistuttaa, että viikunapuu ei voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita. Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeaa vettä. Juuri tätä tarkoittaa Jeesus opettaessaan: “Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi.”
Todellisuudessa on siis vain kaksi vaihtoehtoa. Me ihmiset luulemme voivamme sanoilla pettää itseämme ja lähimmäistämme, mutta totuus on siinä, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Millainen sydän, sellaiset sanat. Tässäkin asiassa meidän on päästävä parannuksen tielle, jos aiomme olla todellisia Jeesuksen opetuslapsia. Asia on vakava, sillä Jeesus sanoo, että meidän on jokaisesta turhasta sanasta tehtävä tili tuomiopäivänä. Turhat puheet voivat kadottaa ihmisen tuona tilinteon päivänä.
Mitkä ovat sitten turhia sanoja? Niitä ovat kovat ja epäystävälliset, rakkaudettomat sanat, joita me lähimmäisillemme sanomme. Niitä ovat takana puhutut, arvostelevat sanat, toista mustaavat, alaspäin painavat sanat. Niitä ovat epäpuhtaat, kaksimieliset jutut ja sanat. Luetteloa voisi jatkaa, sillä paha puu voi tuottaa vain pahoja hedelmiä.
Rakkaat ystävät. Meidän on tehtävä sama havainto, jonka apostoli Paavali viime sunnuntain epistolatekstissä, että paha riippuu minussa kiinni. Myös puheeni on synnin turmelemaa. “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä synnin ruumiista?”
Tämän vian ja synnin parantamiseen on vain yksi vaihtoehto. Jokapäiväinen parannus on tarpeen. On rukoiltava huulille vartijaa, etteivät turhat puheet kadottaisi.
Lohduttavaa on muistaa, että Jeesus Kristus on riippunut ristillä myös meidän turhien puheittemme tähden. “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat”, sanoo meille Roomalaiskirjeen 8:1.
Ristin juurelta käsin voimme puhua sitä, mikä on totta ja oikeaa. Niin, kiitos olkoon Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.