Saarna Tervon ja Karttulan kirkossa 3.8.1986
3. vuosikerta
Matt. 11: 20-24
Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."
Tämän sunnuntain evankeliumi vie meidät Galileaan Gennesaretin järven rantamille kuuntelemaan Jeesuksen opetusta parannuksen teosta. Kuulemme Jeesuksen voimakkaat voi-huudot kolmelle sen ajan asutulle kaupungille. Jeesus puhuttelee nimeltä ensin kahta kaupunkia, Korasinia ja Beetsaidaa. Korasin ei sijainnut ihan Gennesaretin rannalla, vaan noin kaksi kilometriä Kapernaumista luoteeseen. Beetsaida sijaitsi Gennesaretin järven pohjoispäässä.
Nuo kaupungit olivat saaneet nähdä monet Jeesuksen ihmeteot ja tunnusmerkit, jotka olivat todistaneet lopun ajan profeetan olleen liikkeellä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut asukkaiden elämässä. He eivät ottaneet Jeesuksen sanoista vaaria eivätkä tehneet parannusta. He eivät ottaneet Jeesuksen opetuksia vakavasti. Tyyro ja Siidonkin, baalien jumalattoman menon pääpaikat, olisivat jo vähemmällä uskoneet, pukeneet ylleen säkkipuvun ja sirotelleet päähänsä murheen tuhkaa. Mutta Tyyro ja Siidon pääsevät tuomiopäivänä helpommalla kuin Galilean ylpeät kaupungit, jotka olivat sulkeneet Kristukselta synagoogansa ja sydämensä.
Korasinin ja Beetsaidan lisäksi Jeesus nuhtelee myös Kapernaumia. Sielläkin oli noussut langenneen ihmisen uhma: minut korotetaan hamaan taivaaseen! Se ei katsonut parannusta tarvitsevansa. Mutta se joutuu surkeasti pettymään Jumalan uhmaa ja pakotetaan alas tuonelaan.
Kapernaumin rinnalle nostetaan Sodoma, kaiken jumalattomuuden pesäpaikka. Siitä Jeesus sanoo, että jos ne voimalliset teot, joita hän teki, olisivat tapahtuneet siellä, se seisoisi vielä tänäkin päivänä.
Kaikki nuo mainitut kaupungit ovat tänä päivänä pelkkiä raunioita.
Totta on, että Jumalan armo ei lopu koskaan, mutta armonaika ja etsikon aika ovat rajallisia.
Yksityisen ihmisen kohdalla armonaika voi loppua jo elinaikana. Raamatun mukaan Jumala kutsuu ihmistä voimallisesti kerran tai kahdesti. Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaisia aikoja sanotaan etsikkoajoiksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.
Se oli ensimmäisen rakkauden aikaa. “Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun, syntein’ tähden tuomitun.”
Miten on nyt? Onko tämä maailma, sen kunnia, mammona ja kiireinen meno, sammuttanut tuon ensimmäisen rakkauden Kristukseen? Onko etsikon aika mennyt ohi? Onko armonaika loppunut? Sanooko Kristus meille tänä päivänä: “Voi sinua, voi sinua!”
Jokapäiväinen parannus on jokaiselle tarpeen. On parempi tehdä tiliä Jumalan edessä nyt kuin tuomiopäivänä. Jumalan hyvyys tänäkin päivänä vetää meitä parannuksen tielle, sillä ellemme taivu parannukseen, me hukumme. Autuas se, joka täällä ajassa saa Herralle tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa ja sanoo: “Voi minua!”
Näin sanoi kerran profeetta Jesaja, kun Herra kutsui häntä. Hän sanoi: “Voi minua, minä hukun!” Mutta silloin hän sai armon Herran edessä. Saammeko me?