Saarna Karttulan kirkossa 1. rukouspäivänä 1993
Joh. 13: 13-17
Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Tänään 3. loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina vietetään samalla 1. rukouspäivää. Tämä rukouspäivä sijoittuu ekumeeniselle viikolle. Rukousviikon teemana on “Ykseys on Pyhän Hengen hedelmä”.
Kristinoppimme opettaa, että Kristuksen seurakunta on yksi, pyhä ja yhteinen.
Se on yksi, koska sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Ulkonaisesti se täällä maailmassa esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa.
Seurakunta on pyhä, koska Kristuksen Henki siinä vaikuttaa.
Se on yhteinen, koska Jumala tahtoo koota siihen kaikki kansat.
Jeesus rukoili: “Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.”
Tämän sunnuntain saarnateksti osoittaa, että Jeesus palvelemalla opetuslapsiaan tahtoi yhdistää heidät joukoksi, jossa palveleva rakkaus on etusijalla. Ennen pääsiäisjuhlaa, siis vähän ennen kärsimystään ja kuolemaansa hän nousi ehtoolliselta, riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja.
Tässä Jeesus, jonka käsiin Isä oli antanut kaikki, ryhtyi suorittamaan orjan tehtävää. Tätä opetuslapset eivät ymmärtäneet, etenkään Pietari. Vasta Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen he ymmärsivät, että Jumalan valtakunnassa suurin on se, joka palvelee. Sanoihan Jeesus itsestään: “Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”
Ahdas portti ja kaita tie on siinä, että ihminen suostuu joka päivä vastaanottamaan Jeesuksen tekemiä palveluksia ja vaeltamaan Jeesuksen ennalta valmistamissa teoissa.
Luonnollinen ihminen ei tahdo nähdä Jumalaa orjan muodossa, se on hänelle kauhistus. Vasta kun Pyhä Henki kirkastaa ihmiselle Jeesuksen palvelutehtävien merkityksen, hän nöyrtyy ottamaan vastaan tässä palveluksessa ilmenevän alhaisuuden. Silloin ihmisellä on osuus häneen, ja hän saa kulkea Jeesuksen kanssa tiellä hänen kirkkauteensa.
Kun Jeesus on ensin palvellut meitä, olemme mekin velvolliset palvelemaan toinen toistamme. Tätä Jeesus tänään meille opettaa. Koska Jeesus pesi opetuslastensa jalat, olemme mekin velvolliset näin tekemään. Jeesuksen rakkauden osoitus on samalla velvoitus rakkauteen. Mutta tämän velvoituksen täyttämisestä ei milloinkaan synny ansiollista tekoa.
Niin kuin Jeesus osoitti täydellistä rakkautta omilleen loppuun asti, niin on opetuslastenkin tehtävä. On oltava valmiit vaikka kuolemaan. Näin Jeesus osoitti täydellisen rakkauden tien.
Rakkaat ystävät! Joko meille on kirkastunut se esikuva, esimerkki, jonka Jeesus, meidän Herramme ja opettajamme on meille antanut? Olemmeko ensin valmiit laskeutumaan Herran palveltaviksi ja sitten osoittamaan samaa palvelualttiutta toinen toisillemme? Jeesus palveli meitä jo kastehetkellä, kun meidät otettiin hänen seurakuntansa jäseniksi, Jeesuksen opetuslapsiksi ja taivaan perillisiksi. Tähän asti on Herra meitä auttanut ja palvellut.
Nyt on meidän vuoromme. Kun Herra on meitä palvellut, me olemme velvolliset palvelemaan toinen toistamme. Tälle tielle Herra meitä tänään kutsuu, yhdessä matkaa tekemään, kaitaa tietä kulkemaan hänen perässään hänen esimerkkiään noudattaen. Vain harvat tämän tien löytävät. Tahdotko sinä sen löytää?