Saarna Karttulan kirkossa 21.2.1988
Hepr. 3: 12-13
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi.
Tämä 1. katumuspäivän teksti puhuu meille sydämestä. Voimme jokainen nyt katsoa omaan sisimpäämme, omaan sydämeemme. Millainen se on? Tekstimme varoittaa, ettei vain meillä kenelläkään ole paha ja epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta.
Elävä uutinen sanoo asian näin: “Rakkaat ystävät, pitäkää varanne, ettei teidänkin sydämenne ole paha ja epäuskoinen ja johda teitä poispäin elävästä Jumalasta.”
Jo rippikoulun alussa opetetaan, että Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään. Mutta jos ihminen joutuu epäuskon valtaan, hän kulkee poispäin Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen yhteydestä. Ja jos hän ei saa armoa palata takaisin kuin tuhlaajapoika, hän synnin pettämänä paatuu ja kuoltuaan hukkuu iankaikkisesti.
Tästä tiestä Jumalan sana meitä tänään varoittaa.
Jumalan pyhä ja armollinen tahto on, ettei kukaan hukkuisi, vaan että kaikki pelastuisivat. sen tähden meitä tänä 1. rukouspäivänä kehotetaan kääntymään kadotuksen tieltä pelastuksen tielle, eli käymään synnin alta armon alle.
Totuus on se, että meidän sydämestämme lähtee joka päivä paljon pahaa. Jeesus sanoo: “Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, aviorikokset, murhat jne." Ne ovat meidän tuotettamme.
Synti pettää ja paaduttaa, se hukuttaa. Tarvitsemme katumusta ja Kristuksen veren puhdistusta joka päivä. Päivittäin meidän on syytä pyytää: “Armahda minua, Jumala. Ole minulle syntiselle armollinen.” Ja saamme luottaa sanan lupaukseen: “Jos me tunnustamme syntimme, on hän armollinen ja laupias ja antaa kaikki syntimme anteeksi.”
Tänäkin päivänä saamme kehottaa toisiamme katsomaan yksin Jeesukseen Kristukseen, ettemme synnin pettämänä paatuisi. Ei ole syytä kovin kauan tuijottaa omaan sydämeensä, ettei epäusko pääse voitolle. Enemmän ja useammin tulee katsoa sydänten puhdistajaan, Jeesukseen Kristukseen.
Kun luemme tämän sunnuntain tekstiä vähän eteen päin, meille sanotaan: “Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” Ja "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.”
Sanan kuulossa oleva ihminen on aina ratkaisun paikalla. Hän joko ottaa sanan uskossa vastaan tai hylkää sen. Pääsemme sanan kautta joko lähemmäksi Jumalaa, tai joudumme hänestä yhä kauemmaksi. Siksi Heprealaiskirjeen 3. luvussa, josta tekstimme on, varoitetaan kahteen kertaan: “Älkää paaduttako sydämiänne.”
Paatumuksen tila on kauhea tila. Siitä tilasta on vaikea palata. Raamattu kertoo monista onnettomista, jotka eivät saaneet palaamisen armoa.
Miten on meidän kohdallamme? Näkyykö minun elämässäni parannuksen soveliaita hedelmiä, joista tämän sunnuntain evankeliumiteksti puhuu?
Johannes Kastaja huutaa yhä meille kaikille: “Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä! Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.” Se oli silloin kovaa puhetta kuulijoille, ja kovaa se on meillekin. Mutta vähempi ei auta, totuutta ei saa kiertää.
Kun sitten tuli hän, jonka edelläkävijä Johannes oli, hän opetti, että ilman totuutta ei ole armoa. Ilman lakia ei ole evankeliumia. Ne kuuluvat yhteen. Luonnollinen ihminen, siis jokainen ihminen luonnostaan, hylkäisi lain ja totuuden. Hän ottaisi vain armon ja autuuden. Mutta tämä ei ole Jumalan järjestys. Raamatun mukainen Jumalan järjestys on se, että jos et ensin taivu Jumalan lain ja totuuden alle, et pääse anteeksiantamuksen osallisuuteen. Siksi Raamattu kehottaa ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme.
Pitääkö armo siis ansaita? Ei, mutta se on otettava vastaan.
Rakkaat ystävät! Kehottakaamme toinen toistamme käymään katumuksessa ja uskossa Kristuksen armoistuimen eteen, että löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Nyt on se oikea aika, nyt on pelastuksen päivä. Kenenkään ei tarvitse vaeltaa pimeydessä eikä synnin pettämänä paatua, sillä Kristus antaa meille veressään elämän ja autuuden. Sen tähden pankaamme pois synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa. Kiirehtikää, sillä Herran tulemus on lähellä, se on aivan oven edessä.
Aamen.