Saarna Karttulan kirkossa 15.2.1987
Ap.t. 2: 38-39
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Tämä ensimmäinen rukouspäivä on katumuspäivä.
Mitä on katumus? Se on meissä heräävä inhimillinen tunne, joka syntyy, kun olemme tehneet jotakin, mitä toivoisimme tekemättömäksi tai toisenlaiseksi.
Hengelliseen katumiseen sisältyy mahdollisuus mielenmuutokseen eli parannukseen. Katumiskyky on ihmissielun aatelismerkki. Hänen pelastuksensa riippuu siitä, onko tämä kyky olemassa, tai voidaanko se herättää. Se, joka ei osaa katua tekemäänsä pahaa, on täydellisesti paatunut.
On olemassa väärää katumusta ja oikeaa katumusta. Väärää katumusta on tämän maailman murhe. 2 Kor. 7:10 varoittaa: “Maailman murhe tuottaa kuoleman.” Siinä ihminen tyytymättömänä suree synnin seurauksena kokemaansa tyhjyyttä ja kirousta, mutta samalla rakastaa syntiä. Hän ei tunne etsikkoaikaansa, vaan jatkuvasti hylkää Jumalan kutsun. Tästä tilasta Kristinoppi sanoo, että “ihminen esittää monenlaisia puolusteluja voidakseen välttää asettumasta Jumalan kasvojen valkeuteen. Näin hän vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen ja paaduttaa sydämensä. Tämä voi johtaa hengelliseen kuolemaan.” Luther sanoi vielä: “Katumus ilman uskoa on epätoivoa.”
Pyhä Henki tahtoo johtaa ihmisen oikeaan katumukseen. Oikeaa katumusta on Jumalan mielen mukainen murhe. Siitä 2 Kor. 7: 10 sanoo: ”Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei kukaan kadu.” Se on vilpitöntä synnin suremista, todellista pahuuden katumista, ja se saa aikaan mielenmuutoksen eli parannuksen. Siihen liittyy aina synnin tunteminen ja sen tunnustaminen. Synti on tullut ihmiselle kauhistuttavaksi ja kadottavaksi. Jumalan laki painaa hänet maahan, sillä lain kautta tulee synnintunto. (Kristinoppi 70 ja 71, Herääminen ja parannus.)
Tekstimme puhuu ensimmäisen helluntain tapahtumista. Israelin kansa oli joutunut Pietarin voimallisen parannussaarnan vaikutuksesta syvään katumukseen. Pietari osoitti heille, että he olivat ristiinnaulinneet ja tappaneet Kristuksen, Messiaan, hänet, jonka Jumala lähetti kansaansa pelastamaan. Oli tapahtunut kauhea, aivan anteeksiantamattomalta tuntuva rikos, synti, paha teko, murha. Kuulijat joutuivat syvän kauhun ja katumuksen valtaan. Mutta onneksi yksi sai puetuksi sen sanoiksi: “‘Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ‘Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.’”
Näin näille heränneille ihmisille tarjottiin lähtökohdaksi uuteen elämään parannusta ja kastetta. Ne tuovat heidän elämäänsä Pyhän Hengen lahjan. Ja tämä lahja luvattiin myös heidän lapsilleen ja kaikille, myös kaukana oleville, ketkä ikinä Jumala kutsuu.
Huomatkaamme, että tämä sana koskee myös meitä. Meille kastetuille Jumala todella lahjoittaa Pyhän Henkensä. Se tapahtuu jokapäiväisen parannuksen kautta. Hän on luvannut olla kastettujen ja opetettujen lastensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.
Jo ensimmäisenä helluntaipäivänä nähtiin kuitenkin se tosiasia, joka vieläkin pitää paikkansa, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Vasta sanan ääressä näemme omat syntimme ja pääsemme niitä katumaan ja anteeksi pyytämään, ja saamme armon lähteä parannuksen tielle kulkemaan yhteistä matkaa Kristuksen kanssa. Epistolatekstissämme oli sanat: “Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” Vain Kristuksen seurassa pääsemme lain alta armon alle.
Kun sinä kadut omia ja ehkä läheistäsi syntejä ja pahoja tekoja, älä kadu yksin. Jos kadut yksin, sinä kuolet synteihisi ja rikoksiisi. Vaan vie ne rukouksessa hänelle, joka voi pahat teot, rikokset ja synnit anteeksiantaa. Silloin Pyhä Henki kirkastaa sinulle Kristuksen ristinuhrin Golgatalla. Sieltä loistaa meille langenneille Jumalan rakkaus meitä syntisiä kohtaan. Älä katso enää itseesi, vaan Jumalan Karitsaan, joka pois ottaa maailman synnin, sinunkin syntisi.
Tätä syntien anteeksiantamista saivat kokea Israelin kansan jäsenet ensimmäisenä helluntaipäivänä. He saivat Pyhän Hengen lahjan, ja kristillinen seurakunta syntyi. He lähtivät sydämen innolla sanan lupausten varassa seuraamaan Kristusta, joka murhamiehiäkin armahtaa.
Juuri tänään Kristus kutsuu meitäkin uuteen elämään hänen yhteydessään. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.