Saarna Karttulan kirkossa 13.1.1985
2. vuosikerta
Joh. 1: 29-34
Seuraavana päivänä Johannes näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä'. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."
Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä'. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika."
Tämän päivän aiheena on Kasteen armo.
Jo pieninä lapsina meidät otettiin kristillisen seurakunnan jäseniksi ja Jeesuksen opetuslapsiksi pyhän kasteen kautta. Vanhempamme noudattivat Jeesuksen käskyä, jonka hän antoi vähän ennen taivaaseen astumistaan: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,” Mutta Jeesus jatkaa vielä: “ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Ja sitten seuraa lupaus: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.”
Kastehetkestä lähtien Jumalan Pyhä Henki on tehnyt työtä meidän sydämissämme Jumalan sanan kautta. Pyhäkoulu ja päiväkerho, varhaisnuoriso- ja nuorisotyö ja muu seurakunnallinen toiminta on välittänyt meille niitä opetuksia, joita Jeesus antoi ensin omille opetuslapsilleen. On siis kysymys kasteopetuksesta.
Hyvin keskeinen Pyhän Hengen työpaikka on seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus ja nuorten kohdalla erityisesti rippikoulu. Kaikki tämä on kastekäskyn opetuspuolen toteuttamista.
Kaste on seurakunnan elämässä alusta asti ollut hyvin keskeisellä sijalla. Tekstimme kertoo Johannes Kastajasta, jonka tehtävänä oli kasteen avulla valmistaa tietä Jeesukselle Kristukselle. Johannes Kastaja kastoi Jordan-virrassa myös Jeesuksen.
Jeesuksen kastehetkellä Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa taivaasta alas ja jäi hänen päällensä. Johannes Kastajalle oli ilmoitettu, että se, jonka päälle hän näkee Hengen laskeutuvan, on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Tämä toteutui ensimmäisen kerran helluntaipäivänä, jolloin syntyi kristillinen seurakunta.
Jokaisessa kastetoimituksessa Pyhä Henki täyttää pienen lapsen sydämen. Henki laskeutuu kastettavan päälle, ja hän tulee kastetuksi Pyhällä Hengellä. Näin hänet otetaan kasteen armoliittoon. Se merkitsee sitä, että hän langenneena ja syntiä tehneenä saa aina palata kasteeseen ja sen välittämään syntien anteeksiantamukseen. Tätä Johannes Kastaja tarkoittaa, kun hän Jeesuksen kasteen jälkeen sanoo: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Jumalan uhrikaritsa otti Golgatalla pois koko maailman synnin. Siihen maailman syntiin sopivat sinun ja minun ja meidän kaikkien synnit. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jeesus odottaa vain yhtä: että me tunnustamme ilman puolustuksia kaikki syntimme. Silloin tapahtuu omantunnon puhdistus.
Mutta mistä tiedämme, mikä on syntiä? Mehän yleensä puolustelemme itseämme sillä, että niinhän kaikki muutkin tekevät. Ihmisen järki onkin niin pimentynyt, että hän ei lainkaan tajua kadotuksen alaista tilaansa, ellei Pyhä Henki näytä hänelle, mikä on syntiä ja mikä ei.
Jumalan sanassa toimiva Pyhä Henki näyttää meille ensin todeksi synnin ja sitten kirkastaa synnin alla vapisevalle kastetulle kasteen armon Jeesuksessa Kristuksessa. Hän saa synnin syvyydestäkin katsoa Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin.
Meidän Kristinoppimme, tämä pieni kirjanen, kertoo myös siitä suruttomuudesta, joka on niin helposti mielemme täyttää. 6. luku kohta 66: "Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä. Hän tuntee tosin elämänsä tyhjyyden, ja ajoittain synti vaivaa häntä; mutta hän ei tajua, että hänen tärkein asiansa olisi sielun pelastus. Tällaista tilaa sanotaan suruttomuudeksi."
Kun pieni kissanpoikanen syntyy tähän maailmaan, sen silmät aukeavat vähitellen, ja lopulta se näkee pimeässäkin. Samanlainen ihme tapahtuu myös kastetun ihmislapsen kohdalla silloin, kun Pyhä Henki saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä. Ellei näin tapahdu, uskon silmät jäävät avautumatta, ja maailman henki täyttää ihmisen sydämen. Hän näkee vain tämän maailman ja sen antimet, mutta ei ymmärrä Jumalan valtakunnan armoa ja totuutta.
Mutta kun Pyhä Henki saa sanan kautta avata kastetun uskon silmät, hänelle selviää, että hänen tärkein asiansa on sielun pelastus. Hänelle avautuu myös se rippikoulun lähtökohta, että Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme kallein asia. Kastetun sydämessä syntyy usko, jonka hän konfirmaatiopäivänä ilmaisee uskontunnustuksen sanoin: minä uskon Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
Lopullinen päämäärämme on iankaikkinen elämä Jumalan luona taivaassa. Näin pyhä kaste Jumalan sanan opetuksen kautta johdattaa meidät uskoon ja sen kautta iankaikkiseen elämään.