Saarna Syvänniemen kirkossa 5.6.1994
Luuk. 12: 13-21
Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon." "Mitä?" kysyi Jeesus. "Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?" Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." Ja hän esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."
Tämän sunnuntain aiheena on Katoavat ja katoamattomat aarteet.
Olemme täällä maailmassa aarteen etsijöitä. Etsimme kukin sitä, mikä tuntuu tavoittelemisen arvoiselta. Monet etsivät vain aineellisia arvoja, rahaa, tavaraa, valtaa ja kunniaa. Nämä ovat kuitenkin katoavia aarteita. Koi syö ja ruoste raiskaa niitä.
Raamattu sanoo, että näkyväiset aarteet ovat ajallisia. Ne on tarkoitettu vain tätä aikaa varten. Kerran ne on jätettävä tänne. Mitään emme saa mukaan. Kuoleman hetkellä ei ole mitään hyötyä siitä, vaikka olisimme saaneet omaksemme koko maailman, mutta menetämme sielumme.
Jumalan sana kehottaa meitä kokoamaan aarteita taivasta varten. Kukaan ei voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, sanoo Jeesus. Ei, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.
Tekstimme kertoo rikkaasta miehestä, joka sai maastaan hyvän sadon. Sato oli niin runsas, ettei se enää mahtunut entisiin varastoihin. Aikansa harkittuaan hän päätti purkaa entiset aittansa ja rakentaa isommat niiden sijaan. Niihin hän aikoi kerätä koko satonsa ja kaiken muun omaisuutensa. Sitten hän sanoisi itsellensä: “Kelpaa sinun elää. Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä.”
Mutta Jumala, joka kaikki näkee, ei ollut samaa mieltä, vaan nuhteli tuota miestä. Jumala sanoi jyrkästi totuuden: “Sinä hullu!”
Rikas mies kiinnitti sydämensä ajallisiin aarteisiin ja unohti katoamattomat aarteet.
Ei Jumala moiti meitä siitä, että omistamme katoavia aarteita, vaan hän katsoo, mitä aiomme niillä tehdä. Rikas mies ei ehtinyt tehdä vielä mitään. Hän vasta suunnitteli, mitä tekisi tulevina päivinä.
Jumala katsoo meidän sydämeemme. Ei hän ole kiinnostunut omaisuudestamme, vaan siitä, millaisia ajatuksia sydämessämme liikkuu. Hän tarkkaa sitä, mitä aiomme omaisuudellamme tehdä. Onko se vain omaksi nautinnoksi tarkoitettu? Onko se olemassa vain siksi, että voimme syödä, juoda ja nauttia elämästämme?
Mitä sillä sitten pitäisi tehdä? Jumalan sanan mukaan olemme saaneet kaiken lahjaksi. “Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!” Omaisuutta voimme käyttää Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme hyödyksi.
Kerran opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä he saavat, kun ovat Jeesuksen tähden luopuneet kaikesta. Jeesus antoi selvän vastauksen: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” Mark. 9: 29-30
Rakkaat ystävät! Mitä me olemme aikoneet tehdä omaisuudellamme? Sitä Herra nyt tarkkaa. Onko meillä aarretta Jumalan luona? Onko meillä Jeesus Kristus, joka antaa syntimme anteeksi ja vapahtaa iankaikkisesta kuolemasta. Sitä meidän itse kunkin sopii nyt rukoilla, ettemme kiinnitä sydäntämme näihin ajallisiin aarteisiin, vaan yksin Jeesukseen Kristukseen. Hänessä on meidän elämämme ja autuutemme.
Aamen.