1. kolm.p. jälk. sunn. 1989

Saarna Syvänniemen kirkossa 28.5.1989

3. vuosikerta


Matt. 16: 24-27

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.”


Risti on voiton merkki. Pitkänä perjantaina Jeesus voitti Golgatalla synnin ja kuoleman vallan. Hän sovitti syntimme ja hankki meille rauhan verensä kautta. 

Risti on myös jokaisen Jeesuksen seuraajan tunnusmerkki. Mutta ennen kuin meille annetaan risti kannettavaksi, meidän on suostuttava seuraamaan Jeesusta Kristusta ja kieltämään itsemme. Toisin sanoen: meidän on mentävä ahtaasta portista sisälle.

Jeesuksen seuraamiseen kuuluvat erottamattomasti nämä kaksi: itsensä kieltäminen ja ristin kantaminen. 

Ristin kantaja kadottaa oman elämänsä, mutta löytää uuden elämän Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Elämä katoaa, kun ihminen kääntää katseen vain itseensä, mutta elämä löytyy taas, kun hän katsoo pois itsestään Jeesusta ja lähimmäisiään kohti. Ristin kantaminen on siis jokahetkistä Jeesuksen ja lähimmäisen kohtaamista. 

Ristin pystypuu kertoo Jumalan rakkaudesta meihin ihmisiin ja poikkipuu kristittyjen keskinäisestä lähimmäisenrakkaudesta. Ristin varassa kristillisyytemme pysyy pystyssä. Jos rististä puuttuu joko pystypuu tai poikkipuu, koko rakennelma sortuu. 

Kristillisessä uskossa ei ole Jeesusta ilman lähimmäistä eikä lähimmäistä ilman Jeesusta. Jeesus kiteytti tämän asian rakkauden kaksoiskäskyyn: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Luonnostaan ihminen kauhistuu ristiä. Hän ei halua ottaa huomioon Jumalaa eikä lähimmäistä. Hän haluaa elää mukavasti ajatellen vain omaa itseänsä. Missään tapauksessa hän ei ottaisi harteilleen maailman hätää, tuskaa ja vaivaa lähimmäisistä. 

Mutta Jeesus sanoo totuuden: mitä se hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?

Koko maailman voittaminen oli myös Jeesuksen kiusauksena. Paholainen otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'." (Matt. 4: 8-10)

Vahingon saa sielullensa, eli hukkuu iankaikkisesti se, joka irtautuu Jumalan yhteydestä eikä suostu kantamaan ristiänsä Jeesuksen perässä. 

Kaikkein pahin viettelys monelle on rikastumisen halu ja rahan himo. Rikkauden viettelys langettaa meidät moniin kiusauksiin ja pauloihin ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. "Sillä rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. Sitä haluten monet ovat luopuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla."

Sitä vastoin Jeesuksen seuraajaa kehotetaan tavoittelemaan aivan muuta. Apostoli Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle tämän päivän epistolatekstissä: “Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvää uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkisen elämään, johon olet kutsuttu.”

Rakkaat ystävät! Kerran meidän elämämme tutkitaan. Kerran Ihmisen Poika tulee Isänsä kirkkaudessa ja maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Hän maksaa ristin kantajille ja ristin kieltäjille. Nyt on sopiva aika miettiä, mikä on minun palkkani viimeisenä päivänä. Armo on siinä, että hiljainen Kristus sanoo tänäänkin sinulle ja minulle: tässä on ristisi, ota se ja seuraa minua.