Saarna Karttulan kirkossa 29.12.1991
Matt. 2: 13-23
Kun tietäjät olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet".
Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani".
Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.
Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole".
Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä". Niin hän nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan.
Mutta kun hän kuuli, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jumalalta käskyn ja lähti Galilean alueelle. Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi".
Jeesuksen seimen luona kävivät paimenten lisäksi myös Itämaan tietäjät. Vielä kaukana idässä ollessaan he näkivät loistavan tähtisikermän. Siitä he ymmärsivät, että nyt oli syntynyt maailmaan kuningasten kuningas, todellinen maailman valkeus.
Päästyään Jerusalemiin he ensin tiedustelivat lasta Herodeksen hovista, mutta siellä ei tiedetty asiasta mitään. Hämmästeltiin ja ihmeteltiin vain. Näytti siltä, että asia jää siihen.
Mutta tietäjät näkivät taas tähden ja seurasivat sitä. He kulkivat loppumatkan Jerusalemista Betlehemiin, joka on n. 10 km.
Jeesuksen seimen luona he kumartuivat maahan osoittaen näin kunnioitustaan ja antoivat Jeesus-lapselle lahjansa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Ja kohta nuo lahjat olivatkin tarpeen, sillä niitä tarvittiin, kun oli lähdettävä Egyptiin Herodeksen vihaa pakoon.
Herodes nimittäin suuttui, koska Itämaan tietäjät eivät enää palanneet Jerusalemin kautta löydöstään kertomaan. Jeesuksen, Joosefin ja Marian oli lähdettävä murhamiehen miekkaa pakoon.
Ilmestyskirja kuvaa Herodesta lohikäärmeeksi, joka seisoo synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Mutta vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä 1260 päivää, eli n. kolme ja puoli vuotta.
Tässä, jos missä, näemme Jumalan lapsen turvallisuuden. Jumala tietää tarkoin, mitä täällä maailmassa hänen omilleen tapahtuu. Hän on mukana kaikessa. Ja jos jotakin pahaa tapahtuu, hän aikanaan kääntää sen hyväksi, myös meidän elämässämme. Jo edeltäkäsin hän huolehtii omiensa sekä ajallisista että iankaikkisista tarpeista.
Jeesuksen elämässä seimestä Golgatalle seurasi lohikäärmeen viha ja murhamiesten miekka.
Mutta evankeliumit yhtäpitävästi kertovat, ettei kukaan ottanut Jeesusta hengiltä, vaan hän antoi henkensä. Vaikka hänet tuomittiin jo lapsesta alkaen, hän ei tullut tuomitsemaan meitä, vaan pelastamaan meidät.
Vaikka jeesus kulki täällä maailmassa, hän todellisuudessa oli Jumalan ja hänen valtaistuimensa tykönä, niinkuin epistolateksti kertoo.
Betlehemin lastenmurha on kauhistuttava. Kysymme ehkä, miksi Jumala salli sen. Raamattu ei anna selvää vastausta. Se sanoo vain, että koko maailma on pahan vallassa. Joka pahuutta kylvää, se pahuutta niittää. Mutta joka Jumalan sanaa kylvää, se iankaikkisen elämän siitä niittää.
Me näemme usein vain tien syntymästä kuolemaan, mutta Jumala näkee kokonaisuuden. Siellä he ovat nyt, Jeesuksen sylissä taivaassa, pienet viattomat lapset, jotka kuolivat faaraon aikana, kun Mooses pelastui. Siellä Jeesuksen sylissä ovat Betlehemin pienet lapset, jotka Herodeksen miekka surmasi. Siell’ ovat jo heidän äitinsäkin, joiden kyyneleet Herra ajallaan kuivasi. “Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.” “Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe.” Kun Herra kääntää katkeran murheen onneksi, olemme kuin unta näkeväiset. Jumalan mielen mukaisen murheen alla Herra kasvattaa kauniita hedelmiä. Usein me vasta murheen alla ymmärrämme pysähtyä ja antaa koko elämämme Jumalan johtoon.
Jumalan lapsen turvallisuus tulee yksin Jumalalta suurena lahjana. Siitä saamme kiittää ja ylistää häntä.
Jeesus sanoo: “Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”