Hiljaisen viikon keskiviikko 1990


Saarna Karttulan kirkossa hiljaisen viikon keskiviikkona 1990

1. vuosikerta



Luuk. 23: 13-32

Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte, eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."

 Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: "Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!" Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta.

Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!"

Niin hän puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."

Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle.

Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.

Ja hän päästi irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa.

Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä.

Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?"

Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.


Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, joka annoit Poikasi meidän tähtemme kärsiä ristin tuskan kukistaaksesi kaiken vihollisen vallan. Suo, että oikein tutkisimme hänen kärsivän rakkautensa sanomatonta lahjaa ja kiitollisin sydämin vastaanottaisimme syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen iankaikkisesta kuolemasta. Aamen.


Kaksi hallitusmiestä, Pilatus ja Herodes, olivat tutkineet Jeesusta ja todenneet hänet syyttömäksi. Pilatus tahtoi päästää Jeesuksen vapaaksi. Tosin hän kansan mieliksi sanoi kahteen otteeseen: “Kuritettuani minä siis hänet päästän.”

Mutta ristiinnaulitse-huudot pääsivät voitolle, ja niin Pilatus tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Mutta Barabbas päästettiin irti.

Niin alkoi Jeesuksen, Kunnian Kuninkaan, alennustien loppusuora.

Raskas puuristi asetettiin hänen harteillensa. “Hänkin uupui ristin alla, hän sai käydä Golgatalla, hänkin kyyneleissään ui.” 

Jeesuksen avuksi kutsuttiin Simon Kyreneläinen. Lähinnä Jeesusta olleet naiset itkivät Jeesuksen kurjuutta. Mutta Jeesus tiesi, että hänen kurjuutensa kohta päättyy, mutta Israelin kansalle kärsimys on vasta alkamassa. Tänäkin päivänä juutalaisten täytyy kärsiä kuoleman tuskia, itkeä ja valittaa kovaa kohtaloa, kun heitä vainotaan idässä ja lännessä. Moni heistä sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan kauhuissa toivoi, että vuoret lankeaisivat heidän päällensä ja kukkulat heidät peittäisivät.

Jeesus ennusti: “Jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu.” Kuiva puu palaa herkästi poroksi.

Jos hän tunsi kuoleman kauhua kulkiessaan Golgataa kohti, miten katkeraa on sen, joka ei tunne Taivaan Isää, käydä kuolemaan? Jokainen askel kärsimystiellä oli Taivaan Isän johdatusta pelastukseen vievällä tiellä.

Vaikka nyt oli pimeydellä valta, kirkas valo odotti tunnelin päässä.

Meidänkin elämässämme Isän käsi voi kadota, ja me joudumme pimeään kyynelten laaksoon. Moni on siellä tänäkin päivänä. Ajatelkaapa esim. Skandinavia Starin uhrien omaisia. Monet vanhemmat menettivät lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Moni lähtee tänäkin iltana tietämättään kulkemaan kuolemaa kohti. Mihin tuo matka päättyy?

Titanic-laivan vaipuessa valtameren aaltoihin kerrotaan, että tanssin sävelet muuttuivat virreksi: Sua kohti, Herrani. Autuas se, joka ehti tuohon rukoukseen yhtyä.

Mutta virrentekijä avaa toisenkin näkökulman sanoessaan: “Moni vaipuu vierellämme paatuneena kuolemaan.” Emme voi ketään tuomita, sillä ehkä juuri minun valvomattomuuteni tähden kävi näin.

Golgatalle vietiin myös kaksi pahantekijää surmattaviksi. Toinen sai armon, toinen ei, vaikka molemmat olivat yhtä lähellä Jeesusta. Toinen pääsi kuoltuaan Jeesuksen kanssa paratiisiin, toinen joutui hänestä ikuisesti eroon.

Kumman kanssa me kuljemme omaa Golgataamme kohti?