Saarna Karttulan ja Tervon kirkossa 10.3.1991
2. vuosikerta
Joh. 6: 24-36
Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut." Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
Tämän sunnuntain evankeliumi vie meidät Tiberiaan eli Gennesaretin järven rantamille. Elettiin pääsiäistä edeltävää aikaa. Suuri kansanjoukko oli tullut Jeesuksen perässä Gennesaretin järven itärannalle, ja siellä Jeesus oli ruokkinut 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ja tähteitä oli jäänyt 12 vakallista. Oli tapahtunut kaksi ihmettä.
Tuollaisen miehen kansa tahtoi kuninkaakseen. Se tuli Jeesuksen perässä järven länsirannalle Kapernaumiin. He etsivät Jeesusta, ja löydettyään hänet he kysyivät: “Rabbi, milloin tulit tänne?”
Edellisen päivän hurmio oli hävinnyt. Jeesuksen kuninkuudesta ei ole puhettakaan, sillä “rabbi” ei sovellu kuninkaan puhuttelusanaksi.
Jeesuksen vastaus antaa keskustelulle uuden käänteen. Hän ei vastaa suoraan esitettyyn kysymykseen, vaan ottaa esille ne ajatukset, joiden hän tietää liikkuvan ihmisten mielissä. Jeesus tietää, että kansa haluaa ihmeravintoa, joka päästäisi sen arkisista elatushuolista.
Mutta Jeesuksen tunnusteot tähtäävät syvemmälle. Kansa on nähnyt ja kokenut hänen ihmetekonsa eikä kuitenkaan usko häneen. Se ajattelee vain maallista ruokaa, eli mitä söisi, joisi ja päällensä pukisi.
Me kaikki olemme tuota samaa joukkoa. Olemme kiinni mammonassa. On todella aika pyytää virren sanoin: “Hiljennä äänet maailman ja murra valta mammonan.”
Jeesusta voidaan etsiä myös vääristä lähtökohdista käsin. Mutta häntä emme voi pettää. Hän tuntee meidät ja tietää meidän etsimisemme syyt.
Mutta Jeesus ei hylännyt tuota kansanjoukkoa, vaikka etsimisen motiivi oli epäilyttävä. Hän ei sanonut: “Koska ette osaa oikein minua etsiä, menkää matkoihinne!” Ei, vaan heti tämänpäiväistä tekstiä seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo: “Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos.” Hän ei aja pois, vaan alkaa opettaa.
Tämän sunnuntain teksti on lyhyt katkelma pitkästä ja syvällisestä opetuspuheesta, jonka aiheena on Elämän leipä. Tämä paras opettaja sanoo: “Minä olen elämän leipä.” Hän on tullut alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.
Aina kun Jeesus sanoo: “Minä olen”, hän paljastaa jumaluutensa. “Minä olen” on Jumalan nimi, jonka hän Vanhassa Testamentissa tuo esille. Mooses kysyi palavan pensaan edessä: “Kuka sinä olet?” Hän sai vastauksen: “Minä olen se mikä minä olen.”
Jumala itse tuli alas taivaasta meitä opettamaan. Jeesus asettaa kaikki asiamme oikeaan arvojärjestykseen. “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”
Tärkeintä ei lopulta ole ruumis, vaan sielu. Sielun pelastumisesta on nytkin kyse. Siksi hän sanoo: “Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä joka pysyy iankaikkiseen elämään asti, ja jonka Ihmisen Poika teille antaa.”
Jeesus on taivaasta tullut Ihmisen Poika. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Vain elämänyhteydessä häneen ihmisillä on iankaikkinen elämä.
Jeesus puhuu niin elävästi ja vakuuttavasti elämän leivästä, että kuulijat lopulta pyytävät: “Herra, anna meille aina sitä leipää.”
Rakkaat ystävät! Onko tämä myös meidän pyyntömme? Mekin tarvitsemme elämän leipää elääksemme iankaikkisesti.
Tuohon pyyntöön Jeesus vastasi heti sanoen: “"Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.”
Tämän leivän voimalla jaksamme ja osaamme kulkea Jeesuksen perässä kaitaa tietä iankaikkiseen elämään asti.
Niin, Herra, anna meillekin aina sitä leipää.
Aamen.