22. kolm.p. jälk. sunn. 1990

Saarna Karttulan kirkossa 11.11.1990

1. vuosikerta

Matt. 18: 23-35

Jeesus puhui opetuslapsillensa tämän vertauksen: “Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.

Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. 

Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

“Herra, sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.” (Ps. 130: 4) 

Näillä sanoilla meitä tervehdittiin jumalanpalveluksen alussa. Tänä sunnuntaina puhutaankin anteeksiantamuksesta, sillä sunnuntain aihe on Antakaa toisillenne anteeksi.

Tässä maailmassa usein valtioiden, eri ihmisryhmien ja yksityisten ihmisten suhteet pahimmillaan ajautuvat koston kierteeseen. Paha kostetaan pahalla. Tämä aiheuttaa sotaa, väkivaltaa ja kaikkinaista epäjärjestystä.

Kun Jumala taivaasta katsoi kaikkea tätä pahaa, hän lähetti tänne anteeksiantamuksen tuojan, oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen, päästämään ihmisiä synnin kahleista. Kristus tahtoo katkaista kaikki koston kierteet ja sanoo meille jokaiselle: “Antakaa toisillenne anteeksi.”

Tekstissämme Jeesus kertoo vertauksen taivasten valtakunnasta eli siitä seurakunnasta, jossa mekin elämme ja olemme. Seurakunta on anteeksiantamuksen valtakunta. Siellä velat maksetaan ja autuus annetaan. Olemme jokainen Herrallemme velkaa 10 000 leiviskää. Velkamme on suuri, emme voi sitä koskaan maksaa takaisin. Jos Jumala käy sitä meiltä velkomaan, on vain yksi mahdollisuus: joutua iankaikkiseen velkavankeuteen.

Mutta tekstissämme mainittu palvelija teki oikean ratkaisun. Hän pyysi anteeksi suurta velkaansa. Niin Herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle koko velan anteeksi.

Näin tapahtuu vielä nytkin. Syntinsä tuntevaa ja tunnustavaa ei tuomita. Seurakunnassaan Jeesus Kristus tänäkin päivänä antaa pyytävälle kaikki synnit runsain määrin anteeksi. Kristuksen pyhä, kallis veri on takeena siitä, että kaikki synnit on anteeksi annettu, ne on heitetty unohduksen mereen. Anteeksiannettuja syntejä Jumala ei muistele eikä nosta uudelleen eteemme. Ne ehkä tulevat meidän mieleemme, mutta niillä ei ole enää kadottavaa voimaa.

Mutta onko muistimme yhtä lyhyt kuin tekstimme armahdetulla palvelijalla? Heti ulos mentyään hän alkaa kiristää eräältä kanssapalvelijaltaan pientä velkaa, vaikka itse on äsken päässyt kymmenien miljoonien taakasta.

Rakkaat seurakuntalaiset! Onko tässä kuva sinusta ja minusta? Kun Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta on antanut meille koko velan anteeksi, tahdommehan mekin antaa toinen toisillemme anteeksi. Opettaahan suuri Mestarimme Vuorisaarnassa: “Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Tämä on niin yksinkertaista teologiaa, että lapsikin sen tajuaa.

Tekstimme palvelija anteeksiantamattomuudellaan tukki taivaallisen Isän anteeksiantamuksen omalla kohdallaan, ja hänet tuomittiin maksamaan koko suuri velkansa takaisin.

Rakkaat ystävät! Antakaa toisillenne anteeksi. Siellä, missä vallitsee anteeksiantamus, taivas laskeutuu maan päälle. Olemmehan tätä kokeneet ihmissuhteissa, avioliitossa, naapureiden välillä. 

Meissä jokaisessa voi olla ärsyttäviä piirteitä, emme täytä lähimmäistemme asettamia mittoja. Rikomme toisiamme vastaan ajatuksin, sanoin ja töin. Muistakaamme, kuinka paljon taivaallinen Isämme on meitä kärsinyt. Hän, joka näkee kaikki mitä meissä on, jaksaa antaa pyytävälle anteeksi vaikkapa 70 kertaa 7 eli rajattomasti. Antakaamme mekin rajattomasti toisillemme anteeksi. Anteeksiantamuksen tie on pelastuksen tie.