11. kolm.p. jälk. sunn. 1994

 

Saarna Syvänniemen kirkossa 14.8.1994


Matt. 21: 28-31

"Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.' 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi? "Edellinen", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.”


Tämän sunnuntain aihe on Itsensä koetteleminen. Sen voisi sanoa myös sanoilla ‘Itsensä tunteminen’. Jo vanhat roomalaiset sanoivat: “Tunne itsesi”. 

Veisasimme äsken: 

“Suo Jeesus, paras opettaja
itseni oikein tuntea,
sinulle, rakas Vapahtaja
nyt sydämeni avata,
tilani että tuntisin,
sinulta avun löytäisin.”

Se, joka tahtoo oppia tuntemaan itsensä, pyrkii olemaan Jumalan edessä rehellinen. Hän tahtoo avata koko sydämensä Jumalan nähtäväksi, vaikka tietää, että hänellä on syntiä täynnä oleva, saastainen sydän. Mutta hän on oppinut Jumalan sanasta, että Jeesus Kristus rakastaa syntistä ihmistä sanomattomalla rakkaudella ja että Jeesuksen suurin halu on antaa anteeksi ja pelastaa syntinen iankaikkiseen elämään. 

Pyhä Henki vie meidät itsensä tuntemisen paikalle. Hän on se paras opettaja, josta veisasimme. Hänen koulussaan oppilas kasvaa itsensä tuntemisessa. Itsensä tunteva oppii aina epäilemään itseään ja omia mahdollisuuksiaan, mutta luottamaan Jumalan uskollisuuteen ja Jumalan mahdollisuuksiin. Siinä koulussa selviää, että Jeesuksella Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jumala voi tehdä, mitä hän tahtoo. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Siellä, rakkaan Vapahtajan jalkojen juuressa, selviää, että Kristus on kaikki, minä en ole mitään. On suurta armoa, että hän voi minunlaistani käyttää valtakuntansa työssä. Saamme olla työssä hänen viinitarhassaan, hänen työtovereinaan. Hän kutsuu jokaista työhön. Hän tulee sinunkin luoksesi ja sanoo, niin kuin tämän sunnuntain tekstissä isä sanoi toiselle pojalleen: “Poikani, mene tänään viinitarhaani työhön.” Poika vastasi: “En minä halua.” Muistamme, että tuo poika tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin ja meni. Toinen poika taas lupasi mennä, mutta ei mennytkään. Sitten Jeesus kysyi yllättävän helpolta kuulostavan kysymyksen ylipapeilta ja vanhimmilta: “Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Ja kysymykseen oli helppo vastata: “edellinen”.

Ylipapit ja kansan vanhimmat ehkä luulivat, että asia oli nyt selvä. Edellinen poika oli tehnyt isänsä tahdon, ja sillä hyvä.

Mutta Jeesuksen koulussa ollaan totuuden koulussa. Siellä opitaan tuntemaan oma sydän. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli parhaan opettajan suusta lyhyt opetus: “Totisesti, portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.”

Kun ylipapit ja vanhimmat olivat vastanneet helpon tuntuiseen kysymykseen, he tulivat lausuneensa oman tuomionsa. He eivät näet ole niitä, jotka olisivat koskaan kieltäytyneet Jumalan tahdon tekemisestä. He sanoivat aina: “Kyllä, Herra, menen, Herra”, mutta eivät menneetkään. He vain sanovat, mutta eivät tee. Jeesuksen opetus heille oli yllättävä, sillä omasta mielestään vanhan liiton parhaimmisto, “kerma”, oli alituiseen tekemässä Jumalan tahtoa.

Mutta he eivät tunteneet itseään! Sanoessaan olevansa vanhurskaita he olivat tulleet ylpeiksi ja tottelemattomiksi. He eivät tahtoneet opiskella parhaan opettajan koulussa. Helppoa on osoitella toisia ja uskoa itse olevansa syytön. Tämä vaara on myös meillä.

Rakkaat ystävät! Tunnemmeko todella itsemme? Jeesuksen edessä olemme totuuden edessä. Häneltä emme voi salata mitään. Mitä hän meille, sinulle ja minulle, tahtoo tänään sanoa ja opettaa? Avaako hän meille tien Jumalan valtakuntaan eli pelastukseen, vai sulkeeko hän meiltä tien? 

Vaivaisina syntisinä, kaikessa rikkoneina, saamme jäädä hänen jalkojensa juureen. Siinä selviää, kuin Marialle muinoin, että vähän on tarpeen, tahi yksi vain. Se yksi on se hyvä osa, jonka Jeesus Kristus antaa niille, jotka häneen panevat turvansa ja toivonsa.